---

“Nopeus, kauneus, raastavuus“

Maamme tunnetuimpiin kirjailijoihin lukeutuvalla Kari Hotakaisella pysyy kynän lisäksi kädessä sulkapallomaila. Kilpailupelaaminen loppui viitisentoista vuotta sitten, mutta muutaman kerran viikossa mies pakenee yhä maailmaa sulkapallokentälle.

1980-luvun alussa runoilijaksi ryhtyneen Hotakaisen uralle mahtuu muun muassa viisi runokokoelmaa ja yhdeksän romaania. Jotakin hänen tuotannostaan kertonee se, että joka kolmas hänen kirjoittamansa romaani on ollut ehdolla maamme tavoitelluimman kirjallisuuspalkinnon, Suomen Kirjasäätiön jakaman Finlandian, saajaksi. Palkinto suotiin Juoksuhaudantielle vuonna 2002.

Kirjoittamisen lisäksi helsinkiläiskirjailijan elämään mahtuu lajeista hurmaavin, sulkapallo. Muutaman kerran viikossa pelaava Hotakainen edustaa Punasulkaa, vaikka kilpailu-ura onkin jo jäänyt taakse.

– Olen pelannut jonkin verran kisoja viisitoista vuotta sitten. Pari kertaa taisin päästä finaaliin, mutta kunto ja hermot eivät kestäneet viimeiseen puristukseen.

Ruskeasuolla ja Kulosaaressa pelaava Hotakainen huoltaa kuntoaan myös hiihtäen, pyöräillen ja kävellen. Penkkiurheilukin luonnistuu, suosikkilajia ei liene vaikea veikata.

– Yritän seurata sulkapalloa ja käydä kisoissa. Nyt digiboksin aikakaudella katson kaiken, mitä sieltä heruu. Siis vähän.

Palataan vielä kirjoittamiseen. Mitä sille saralle kuuluu, onko uutta materiaalia odotettavissa?

– Kone käy, teksti lentää. Täytyy vaan katsoa, käykö se ylikierroksilla, ja mihin se teksti lentää. Työ on innoituksen ja kontrollin ikuista leikkiä.

Hotakainen kertoo sulkapallon auttavan häntä keskittymään kirjoitusprosessiin ja purkamaan tuntojaan. Oikeastaan hän kertoo sen “auttavan kaikkeen“.

Elämä ja kuolema kohtaavat kentällä

Kuten kaikki lajia kokeilleet tietävät, sulkapallossa voi kokea totaalisen romahduksen varmalta tuntuneelta huipulta ja toisaalta ihmepelastuksen jo ilmeiseltä vaikuttaneesta kuilusta. Näkeekö jokapäiväisistä hahmoista teoksissaan kertova Hotakainen sulkapallon ja arkielämän välillä yhteyksiä?

– Näen. Liikaakin. Yhden pallorallin aikana käydään koko elämä läpi. Kun pallo tipahtaa lattiaan, tulee kuolema. Tai elämä.

Sekä hyvän kirjan pauloissa että sulkapallokentällä voi kokea suurta eskapismin huumaa. Uudessa maailmassa voi toteuttaa itseään tutun ympäristön saavuttamattomissa. Hotakainen on samaa mieltä.

– Eskapismi on ihmiskunnan hienoimpia keksintöjä, säännösteltynä. Tunti päivässä sitä lajia riittää.

Kysymykseen siitä, mikä sulkapallossa on parasta, kynäilijä vastaa lyhyesti mutta osuvasti.

– Nopeus, kauneus ja raastavuus.
Mikko Luntiala