Kristiina Danskanen on poissa

Suomen naissulkapallon kärkinimiin kuuluneen Kristiina Danskasen  (s. Tainio) elämä päättyi ankaran sairauden murtamana 3.2.2019. Hän oli kuollessaan 57-vuotias.

Kristiina pysyy muistoissani pelaajana, joka aloitti maamme naiskärjessä paljon kaivatun nuorten esiinmarssin 1970- ja 1980-lukujen taitteessa. Selvimmin tämä nähtiin vuonna 1980, kun hän kaksinpelin loppuottelussa voitti silloisen hallitsevan mestarin Raija Koiviston. Ikäeroa oli 10 vuotta.

Vuotta aiemmin Kristiina oli vain 16-vuotiaana voittanut SM-kultaa nelinpelissä toisen juniorin Tiina Partion kanssa ja sekanelinpelissä Jouko Degerthin parina. Tuosta vuodesta alkoi Kristiinan voittoisa 12 vuoden taival SM-kisoissa : kolmesti mestaruus kaksinpelissä, kahdeksan nelinpelissä ja yksi sekanelinpelissä! Kolmessa pelilajissa menestyminen kertoi lajiin hienosti sopivasta lahjakkuudesta.

Kristiinan ensimmäinen valmentaja oli Tapion Sulan Sylvi Jormanainen – joka itsekin voitti SM-kultaa kaikissa pelilajeissa –  ja hänen jälkeensä Rolf ”Wiku” Wikström Helsingin Sulassa. Tanskassa valmentajakoulutuksen saaneen Wikun panosta lyöntitekniikkaan muisteli Kristiina näin: ”Alkoi tekniikan tehokuuri, joka vaikutti ehkä voimakkaimmin pelaamiseeni. Wikun aikana kehittyi eräänlainen tekninen ajatusmaailma, johon kuului oleellisesti valmiiksi tekemisen ajatus.”

Keväällä 1980 Kristiina loukkasi ensin toisen nilkkansa leikkauskuntoon ja seuraavana vuonna toisen. Se riitti: ”Lopetin ja lähdin au-pairiksi Saksaan.” Mutta palattuaan Suomeen hän joutui Wikun maanittelun kohteeksi. Tämä onnistuikin houkuttelemaan Kristiinan takaisin – vain pelaamaan nelinpeliä.  Seuraavina vuosina 1984 ja 1987-1990 Kristiina voittikin viisi nelinpelin SM-kultaa – ensin yhden Pirjo Teräväisen kanssa, sitten neljä Ulrika von Pfalerin kanssa , mutta Tampereen yliopistossa venäjää ja saksaa opiskellessaan hän pääsi paikallisten miespelaajien(!) kanssa harjoittelemaan kunnolla myös kaksinpeliä. Tulosta tuli: ”Parhaimmillani olin 1989 ja 1990. Voitin kumpanakin vuonna kaksinpelin SM:n.

Nuo kaksinpelivoitot hän nimesi SSuL:n 50-vuotishistoriikissa ”uransa makeimmiksi”. Itseluottamus oli kohdallaan ja kunto piti: ”Nautin fysiikkaa vaativasta pelistä. Paikoin en edes oikein yrittänyt katkaista palloa, vaan annoin raatamisen jatkua.”

Maaotteluissa Kristiina edusti Suomea 36 kertaa ja otti niissä 19 voittoa. Hän saavutti Suomen Sulkapalloliiton menestyneille kärkipelaajille myöntämän kultaisen pelaajamerkin n:o 19 seitsemäntenä naispelaajana.

Kauden 1990-91 Kristiina oli suunnitellut jäävän viimeisekseen. Niin se jäikin, mutta ikävällä tavalla: auto-onnettomuudessa loppuvuodesta 1990 tuli paha loukkaantuminen. Toipuminen kesti kauan. Peliuralle täytyi panna piste.

Sulkapalloa hän ei kuitenkaan jättänyt, vaan jatkoi valmentajana. ”Nojasin keppeihin ja valmensin.” Seurat, joissa hän toimi olivat lukuisat: Tapion Sulka 1990-luvulla, sitten Espoon Sulkapallo-Badminton, Helsingfors Badminton Club,  BC Blue ja tammisaarelainen BMK-84. Myös Mäkelänrinteen urheilulukiossa Kristiina valmensi. Sittemmin hän toimi Suomen Sulkapalloliiton hallituksen sekä sen valiokuntien jäsenenä. Suomen Soutuliiton toiminnanjohtajana Kristiina työskenteli vuosina 2009-2011.

Valmennustyön ohessa hän kävi myös tuomarikurssin vuonna 2012 ja toimi siitä lähtien tuomarina.

Valmennus kiinnosti Kristiinaa suuresti. Sitä kuvastaa, että hänen viimeiseksi työpaikakseen jäi Suomen Valmentajat ry:n toiminnanjohtajuus vuosina 2011-2018.

Vanhin muistikuvani Kristiinasta on noin 10-11 –vuotiaan Kristiinan nauru ja hihitys Ruskeasuon hallilla. Hänellä tuntui olevan ikätoverinsa Tiina Partion kanssa harjoituksissa jatkuvasti hauskaa. Tämän iloisuutensa ja valoisuutensa hän säilytti aivan viime aikoihin asti, vaikka parantumaton sairaus koko ajan vääjäämättömästi etenikin.

Kuin Kristiinan sulkapalloon sitoutumista alleviivaten hänen elämänsä finaalissa ottelupallo laskeutui vain muutama tunti ennen SM-finaalien alkua.

Tuomo Tennilä

Muistokirjoitusta täydennetty 18.2.2018

Yhteistyössä