Maija Koivula – Arvostan pelaajia ja lajia pyrkimällä erinomaisuuteen

Yrittäjänä työskentelevä Maija Koivula pystyy sovittamaan työn ja tuomaroinnin kivuttomasti yhteen arjessaan. Hän tuomaroi kansallisia ja kansainvälisiä kisoja noin 30 kilpailun vuosivauhdilla. Keskimäärin joka toinen viikko hänet löytää tuomarituolista ja ilmoille kajahtaa Love all, play!

Maija suoritti Suomen sulkapallo tuomarit ja toimitsijat ry:n tuomarikurssin kolme vuotta sitten. Sen jälkeen hän on kulkenut kovaa vauhtia eteenpäin.

Millaisia unelmia ja tavoitteita sinulla on tuomarina?

-Haluan kehittyä mahdollisimman hyväksi tuomariksi. Tykkään asettaa itselleni  tavoitteita ja välitavoitteita. Tuomaroin ensimmäisen kansainvälisen kisan marraskuussa 2017 ja sinne asetin itselleni kolme tarkkailtavaa asiaa. Mietin, että pärjäänkö silloisilla tuomarointi taidoillani kansainvälisellä kentällä, riittäkö englanninkielen taitoni ja onko mulla kivaa. Olin ajatellut, että jos nämä kaikki kolme toteutuvat, niin haluan jatkaa ja toteutuihan ne! Kokemus oli tosi hauska, pärjäsin ja halusin tehdä lisää. Tavallaan siitä kisasta into vaan lisääntyi.

-Kaikki lähti siitä, että Ilkka Hellgren ylipuhui minut kolme vuotta sitten. Poikani Iiro aloitti sulkiksen noin viisi vuotta sitten ja halusi heti lähteä rajatuomariksi. Tulimmekin sitten yhdessä rajalle vuoden 2015 SM-kisoihin ja teimme siitä seitsemän kisaa putkeen rajatuomarin hommia. Minun tuli oltua Iiron kanssa hallilla paljon ja silloin Ilkka alkoi puhumaan, että kun oot täällä mikset rupeaisi tuomariksi. Vastasin todella epäröiden, että voin miettiä asiaa, mutta kun hän kysyi vielä uudelleen niin sanoin sitten melko spontaanisti, että voin mä tulla. Olen itse pelannut ringetteä ja futista ja molemmissa tuomaroinut nuoruusvuosina, että tuomarointi sinänsä oli tuttua, mutta itse lajin jouduin opettelemaan alusta asti. Säännötkin ihan nollasta.

Maija oli keväällä 2018 Badminton Europen tuomarikurssilla ja hän odottaa nyt vuoroaan assesmentiin.

-Seuraava selkeä tavoite on olla ensimmäinen suomalainen nainen, jolla on Badminton Europen lätkä rinnassa. Suomessa on kolme BE:n akreditoimaa tuomaria, lisäksi Vainion Ilkka on sertifioitu tuomari, joka on siis euroopan tasolla se korkein mahdollinen. Saarisen Pekka menee assesmentiin Finnish Openissa. Toivoisin, että pääsisin syksyllä sitten itse. Sen jälkeen on mahdollisuus tuomaroida korkeamman tason kisoja. Voi päästä BWF:n euroopassa järjestettäviin kisoihin ja EM-kisoihin.

Pelaajilta saattaa pelin tiimellyksessä tulla tuomarille spontaania palautetta, miten selviät tällaisista tilanteista?

-Elän sitä peliä vahvasti ja olen siinä mukana koko ajan, joten tilanteisiin on suhteellisen helppo reagoida. Se tulee aika luonnostaan, se tapa jolla reagoi. Ulkopuolisesta saattaa näyttää hätkähdyttävältä, jos vaikka joku pelaaja alkaa huutaa tuomarille, mutta itse on yleensä osannut jo vähän aavistella, että tässä voi olla nyt vähän tulla jotain tiukkaa tilannetta. Se henki on helposti aistittavissa etukäteen.  Kun sä pidät sen pelin kokonaan sun kontrollissa alusta saakka, niin silloin niitä tilanteita tulee yllättävän vähän kuitenkin. Tuomioiden suhteen ajattelen, että jos tuomitsen jonkun, vaikka verkkovirheen tai korjaan jonkun rajan ja vakuuttavasti kerron, että näin tämä nyt on, niin yleensä se asia on sillä selvä. Sillä omalla läsnäololla ja performanssilla siinä pelissä pääsee pitkälle. Itselle ei ole ihan mitään kaaos peliä koskaan sattunut, mutta totta kai jotain purnaamisia tulee vähän väliä, mutta se on sitä tuomarin ammattitaitoa hallita ne. Sitä kautta se pystyy ratkaisemaan myös ne tiukat tilanteet. Huomaan, että vielä vuosi sitten mietin paljon sitä, että mitä jos tulee joku vaikea paikka, että miten mä sen ratkaisen, mutta nyt kun on käynyt paljon kisoja, niin kokemuksen myötä itsevarmuus on kasvanut ja tilanteisiin osaa reagoida tilanteen vaatimalla tavalla.

Maija on tuomaroinut kansaivälisiä pelejä 400 ja kun siihen lasketaan Suomessa tuomaroidut matsit lukema on lähes tuhat ottelua.

Millaista palautetta pelaajilta tulee jälkikäteen ja miten suhtaudut siihen?

-Periaatteessa varsinkin kansainvälisessä maailmassa on niin tarkat käytössäännöt, että sellaista kontaktia ei saisi tulla. Lähtökohtaisesti pelaajat tuomarit ja valmentajat eivät keskustele sen pelin jälkeen. Toki palautetta joskus tulee ja jos se menee jälkipuintina rajan yli niin sitten siitä raportoidaan ylituomarille.

-Palautetta tulee jälkikäteen tuomarikollegoilta ja ylituomarilta ja se on mun mielestä tosi hyvä juttu. Se on aina mahdollisuus oppia. Se on muuten jännä, että jos ylituomari näkee, että on tiukka peli menossa, niin ne havaintojeni mukaan yleensä ilmestyy siihen kentän taakse, jos on kolmannessa erässä 15-15 tilanne. Varsinkin jos he havaitsee, että kentällä on ollut vähän tiukempia tilanteita niin sitä varmemmin tulevat seuraamaan pelin loppuosaa. Pelaajat huomaavat helposti, kun punanuttu hiipii kentän taakse. Silläkin on rauhoittava vaikutus. Ylituomarin kanssa voi pelin jälkeen mennä keskustelemaan, jos on epävarma jostain tilanteesta ja miettii tekikö oikein. Se on iso voimavara ja kannustin.

-Yksi tärkeimpiä asioita on ollut ymmärtää se, että me ollaan kaikki ihmisiä ja tehdään virheitä. Tuomariurani alussa otin hirveän stressin sellaisista asioista, että voi ei, mä sanoin jonkun sanan väärin. Kaikille sattuu joskus mokia ja ne pitää vaan siellä kentällä korjata ja pyytää anteeksi. Pelitilanteessa niistä pitää kuitenkin päästä nopeasti yli, koska muuten se peli karkaa sun käsistä kokonaan, jos sä jäät murehtimaan siihen.

-En itse ole tehnyt niin isoa virhettä, että se olisi vaikuttanut pelin tulokseen tai sellaista, että joku pelaaja olisi saanut ihan hirveän raivarin ja olisin joutunut sen jälkeen nostamaan korttia ja pelaaja olisi saanut rangaistuksen.

Miten usein annat pelaajalle kortin?

-Alussa mietin sellaista, että tekeekö toi pelaaja nyt sellaisia asioita, että sääntökirjassa lukee, että täytyy antaa kortti. Nyt kun on jo rutiini, mä jo aluksi vähän nostan sormea ja varoittelen ja sanon ehkä pelaajan nimen. Pidän sen kontrollin. Aika harvoin nykyään edes ajattelee koko kortteja. Totta kai pelaajilla tulee joskus ylilyöntejä, ne pelaa pitkää kisaa ja on väsyneitä ja tulee sellaisia tilanteita, että ne ei pysty itse reagoimaan oikealla tavalla ja sitten sun pitää vaan antaa se kortti. Olen antanut kansainvälisissä peleissä kaksi korttia ja kotimaan kisoissa kolme.  Pyrkimys onkin se, että ne kortit on se viimeinen keino saada sitä kenttää haltuun. Jos se on karkaamassa raiteiltaan, niin viimeisessä vaiheessa saadaan korteilla fokus taas siihen itse asiaan eli sulkapallon pelaamiseen.

Suomessa tuomarin polku alkaa SST:n tuomarikurssilta, jonka aikana on teoriaa ja harjoittelua. Tämän jälkeen on hyvä treenata jossain pienessä kisassa rutiineja ja sen jälkeen tuomarikokelas antaa näytön, joka arvioidaan. Asessori seuraa kisassa suoritusta ja kertoo sitten, että oletko valmis tuomariksi vai kaipaatko vielä harjoittelua. Seuraava askel on kansainvälisten pelien tuomarointi euroopassa ja Badminton Europen tuomarikurssit. Jos on riittävän nuori ja intohimoinen on teoriassa mahdollista edetä BWF:n hyväksymäksi tuomariksi, jolloin voi jonain päivänä tuomita esimerkiksi olympialaisissa. Maailmanliiton tuomarit eläköityvät jo 55-vuotiaina. SST:llä on tällä hetkellä 32 aktiivista tuomaria, joista seitsemän on naisia.

-Kurssilla, kun istuin ensimmäistä kertaa tuoliin jännitin niin hirveästi, ettei varmaan voida puhua mistään kokonaisvaltaisesta tuomaroinnista, eikä ehkä noin puoleen vuoteen sen jälkeenkään. Keskityin sellaisiin asioihin, että osaanko merkata siihen lappuun oikein pisteet ja osaanko sanoa ”oikealla puolellani”, ettei mene kätisyydet sekaisin! Että kyllä se alku oli sellaista, että vaan toivoi mielessään, ettei tulisi aivan hirveitä mokia. Sitä jos miettii, niin on kehittyminen siitä nollapisteestä ollut aika hurjaa.

Harjoittelevatko tuomarit ja jos niin miten?

-Meillä on BWF:n fraasisanakirja ja se on aika tarkkaa, että ne menee oikein. Niitä harjoittelen silloin tällöin ääneen. Ennen kisoja kertaan yleensä vähän sääntöjä, mutta erityisesti kisan jälkeen, jos minua on jäänyt mietityttämään joku hetki, niin palaan siihen ja tarkistan, että olen toiminut oikein. Pelitilanteissa harjoittelen joskus syöttötuomarin penkiltä esimerkiksi silmien ja pään liikettä. Se olisi hyvä, ettei pää pyöri niin kuin Wimbledonissa koko ajan, mutta kuitenkaan, et tuijottaisi koko ajan pelkästään eteenpäinkään. Itse tykkään etsiä sellaisia tilanteita, joissa voin harjoitella jotakin tiettyä asiaa.

-Toisessa ulkomaan kisassani Ruotsissa koin kauhun hetkiä, kun tuomaribriiffissä meille kerrottiin, että semifinaaleista eteenpäin tuomareilla on mikit. Lohdutin itseäni sillä, että en varmaankaan tuomaroi niin pitkälle, mutta mitä vielä lappu tuotiin eteen ja valahdin ihan kalpeaksi. Jouduin keräilemään itseäni jonkun aikaa, jotenkin se ajatus siitä, että kaikki kuulevat jokaisen kuulutuksen oli niin kauhea, mutta sinne kipusin mikin kanssa ja hyvin meni!

Millainen rooli rajatuomareilla on tuomarin näkökulmasta?

-Hyvä rajatuomari tekee tuomarin työstä helppoa. Henkilöt, jotka kattelee naapurikentän peliä, eivätkä keskity siihen käsillä olevaan tilanteeseen tuovat kentälle epävarmuustekijöitä. Silloin on vaikeampi liidata ottelua eteenpäin. Tuomarin tehtävä on pitää huolta siitä kenttätiimistä, mutta jos ei pääse millään kontaktiin rajan kanssa, niin hankalaa on.

-Hyvä rajatuomari nauttii siitä tekemisestä, on kiinnostunut siitä, haluaa olla ja tehdä hyvin. Selkeät näytöt ja katsekontakti tuomarin kanssa on olennaisimpia asioita. Läsnäolo pelissä, ei panikoi jos pelaajat alkaa huutaa tai tuomari muuttaa päätöksen.

Maija kuvailee, että tuomarius on tuonut hänen elämäänsä haastetta, koska hän haluaa tehdä asiat mahdollisimman hyvin.

-Vähän perfektionistinen olen. Ajatus siitä, että olisin tyyppi, joka vaan on, eikä kehity ja pyri eteenpäin on minulle vieras. Tuomarit on tosi iso osa tätä urheilusirkusta mitä tässä pyöritetään. Jotta sä voit arvostaa pelaajia ja lajia, sun pitää itsekin olla hyvä ja pyrkiä erinomaisuuteen. Tämä kaikki on tuonut elämääni tosi paljon uusia kokemuksia, iloa ja ihmisiä. Olen tosi ylpeä siitä, että olen osa tätä porukkaa.

Maija pitää tuomarin tähtihetkinä omia sisäisiä fiiliksiä.

-Voi olla, että moni ajattelee, että tähtihetki on se, jos pääsee johonkin finaaliin tuomitsemaan miesten kaksipelin. Itse olen kokenut hienoimmiksi hetkiksi kollegoilta ja ylituomareilta saadun positiivisen palautteen ja sen, että olen selvittänyt jonkun haastavan tilanteen hyvin. Niistä on jäänyt hyvä mieli pitkäksi aikaa.

TEKSTI ANNIKA GRAHN
KUVAT JERE KOKKO JA BADMINTON EUROPE

Yhteistyössä