Björn von Veh – kitaraa soittava tuomarilegenda vannoo päivittäisen liikunnan ja pitkien yöunien nimiin

Sulkapallo valikoitui Björren lajiksi jo 1960-luvulla, rinnalla on kuitenkin kulkenut lapsesta saakka myös musiikki ja purjehtiminen.

Työuransa vakuutusmatemaatikkona tehnyt Björn von Veh, 68, kertoo, että sulkapallotuomarin polku oli aikanaan loistava jatkumo pelaajanuralle.

-Vuosi 1978 oli sillä tavalla ratkaiseva vuosi minulle, että valmistuin Åbo Akademista, ensimmäinen poikani syntyi ja koko elämä periaatteessa muuttui. Ei ollut enää samalla tavalla aikaa siihen kovaan treenaamiseen ja piti päättää, mihin satsaa. Olin pelannut sulkapalloa Suomen kovimmalla tasolla, joka siihen aikaan oli A, sillä valioluokkaa ei ollut. Edustin koko 1970-luvun Turun Sulkaa ja pelasin kaikkia pelimuotoja. Muutin Helsinkiin 80-luvulla ja pelasin kyllä edelleen aktiivisesti, mutta en treenannut enää kovin tavoitteellisesti.

– Sulkapallo on lajina fyysisesti repivä ja raastava etenkin polville ja nilkoille. Sekä todella taktinen, vaatii peliälyä. Päätöksiä pitää tehdä nopeasti ja vaihtoehtoja on paljon. Nopea peli.

– Osallistuin tuomarikurssille tammikuussa 1978. Kurssin vetivät Ari Kinnunen ja Tuomo Tennilä. Tästä koko tuomarinurani lähti liikkeelle ja ensimmäiset kisat, missä tuomitsin olivat PM kisat 1978 Urheilutalossa Helsingissä. Seuraava kurssi oli Ruotsissa 1979.

– Ari Kinnunen piti kansainvälisen tuomarikurssin 1980-luvun alussa, ja tämä oli ponnahduslautani kansainvälisille kentille ja silloisten European Badminton Unionin (EBU) ja International Badminton Federationin (IBF) kilpailuihin.

-Vuonna 1986 osallistuin IBF:n accredited umpire –kurssille. Vuonna 1992 sain kutsun seuraavan tason kurssille ja minusta tuli certificated umpire. Pienen maan sulkapallotuomarina jouduin siis odottamaan seuraavan tason kurssia jopa kuusi vuotta.

IBF-tuomarina Björre kiersi melkoisen määrän kisoja.

– IBF-tuomarina piti yhden kauden aikana työskennellä ainakin kymmenessä kisassa ja tuomita vähintään 100 ottelua. Näin ollen toimin koko urani aikana tuomarina melkein kaikissa suomalaisissa valioluokan kisoissa sekä kaikissa Suomessa järjestetyissä kv. kisoissa.

– Vuodesta 1978 kävin monessa kv. kisassa: Swedish Open, Norwegian Open, Danish Open, Iceland Open, Canada Open, Swiss Open, Czech Open, All England sekä monta PM- ja EM-kisaa.

– Lisäksi IBF kutsui omiin arvokisoihinsa ja olympialaisiin. Tuomitsin Thomas&Uber Cupin karsinnassa Saksassa 1986, Itävallassa 1990, Hollannissa 1992 ja Tshekissä 1996. MM-kisoissa ja Sudirman Cupeissa 1993 Englannissa ja 1995 Sveitsissä.

Kun Björreltä kysyy tuomariuran tähtihetkeä, hän tuumailee tovin.

-Ehkä kaksi asiaa nousee mieleen. Ensinnä se, että sain olla tuomarina kaksissa olympialaisissa. Ne olivat hienoja kokemuksia, mutta siellä sulkapallo on kuitenkin niin pieni laji, että se hukkuu periaatteessa sinne muiden lajien ja tapahtumien sekaan. Tuomaritakkini molemmista kisoista löytyvät Urheilumuseosta. Mutta se toinen on Brunein sulttaanikunnassa järjestetyt maailman GP-sarjan loppuottelut. Se vasta oli jotakin se, sinne ei mitään turistimatkoja edes tehdä. Siellä oli aika kaukaisessa maailman kolkassa kaikki huiput tiiviisti. Se oli hienoa!

Tuomariuran jälkeen Björre kouluttautui Badminton Europen hyväksymäksi Accredited Refereeksi.

– Halusin tulla kansainväliseksi ylituomariksi, jotta Sulkapalloliiton ei tarvitsisi kutsua ulkomailta ylituomaria FIC:iin. Mutta BE muutti periaatteitaan ja nyt Suomi joutuu sittenkin kutsumaan ulkomaisen ylituomarin, sillä enää ei hyväksytä ylituomaria järjestävästä maasta. Seurauksena on, että olen ollut Norjan (2007 ja 2008) ja Ruotsin (2008 ja 2009) kv. kisojen ylituomarina, mutten FIC:ssä Suomessa! Omasta maasta saa sentään olla kisoissa varaylituomari, ja sellaisena minäkin olen toiminut Suomessa. Finnish Open International 2010 on tässä poikkeus, sillä tuhkapilvet estivät BE:n ylituomarin tulemasta Suomeen, jolloin minut varaylituomarina hyväksyttiin ylituomariksi.

Tuomari- ja ylituomaritoiminta on tuonut Björren elämään paljon uusia tuttavia, lisäksi on päässyt näkemään maailmaa eri kulmista.

-Olen saanut paljon sisältöä elämääni siitä, että olen tavannut erilaisia ihmisiä ja saanut tehdä heidän kanssaan yhteistyötä. Kenttien ulkopuolella kisojen aikana on järjestetty monta tutustumista paikallisiin nähtävyyksiin, ja iltaisin on ollut usein technical meetings, joissa tuomarit nyyttikestityyppisesti nauttivat hyvästä ruoasta ja juomasta. Teimme jopa IBF:n lauluvihon ja kitaroiden säestyksellä laulaen illat menivät mukavasti.

Musiikista puheenollen, Björrellä on intohimoja myös sulkapallokenttien ulkopuolella.

-Purjehdus ja kitaransoitto ovat rakkaita asioita. Myimme meidän oman veneen muutama vuosi sitten, kun ostimme kesäpaikan, mutta pääsen purjehtimaan toisten veneillä. Aloitin meripartion pienenä poikana, pisin purjehdusreissuni on kestänyt pari viikkoa. Ruotsalaisella purjehduskoulutuslaivalla kierrettiin Tanska ja käytiin Saksassa. Siitä on tosin yli 50 vuotta aikaa. Muutoin olen purjehtinut lähinnä Suomessa, täällä olen kiertänyt kaikki rannikot.

-Kitaransoittoni lähti siitä, että kotona oli kitara, eikä kukaan soittanut sitä, joten päätin alkaa opetelemaan. Muistelen, että kävin lapsena pari kertaa seurakunnan järjestämillä kursseilla, mutta muuten olen opetellut itse. Soitan lähinnä kantrimusiikkia ja merimiesviisuja

Elämäntapaan kuuluu myös säännöllinen verenluovutus. Se alkoi vuonna 1971 laivastossa ja on siitä asti jatkunut. Luovutuskertoja on tällä hetkellä 257kpl.

Pelaajilta saattaa kisan tiimellyksessä tulla melko suoraakin palautetta ylituomarille. Miten olet selvinnut sellaisista tilanteista?

-Sanomista on tullut, mutta perussääntö on se, että ylituomarin ja tuomareiden pitää osata säännöt. Kun joku sitten viittaa johonkin, niin sun pitää aina osata se sääntö siihen, jotta voit perustella, että miksi näin. Sitten jos jotain on tapahtunut, etkä ole itse sitä nähnyt, niin siihen on vaikea ottaa kantaa, mutta silloin keskustelemalla pelaajan ja tuomarin kanssa asia pitää selvittää. Koskaan ei ole vielä ollut semmoista tilannetta, etteikö siitä positiivisella asenteella juttelemalla osapuolten kanssa päästäisi yhteisymmärrykseen.

-Ehkä oma vahvuuteni hankalissa tilanteissa on ollut se, että olen ollut aika itsepäinen ja tiedän mitä säännöt sanoo, sen mukaan toimitaan. Hyvin useinhan jo ennen tapahtumaa, kun järjestetään kisaa tulee kaiken maailman kyselyitä, että eikö me voida tehdä niin tai näin, mutta pitämällä kiinni siitä, mikä se prosessi on, asiat on menneet ihan hyvin.

Björre on elänyt koko elämänsä liikunnallista elämää.

-Olen aina huolehtinut fyysisestä kunnostani, se on ollut elämäntapa. Luulen, että into liikkumiseen on tullut lapsuuden kodistani, isäni oli suunnistaja ja talvisin hiihdettiin paljon.

-Tänä päivänä hyvinvointini koostuu päivittäisestä liikunnasta ja pitkistä yöunista. Lisäksi pitäisi syödä terveellisesti, mutta se nyt ei ehkä ihan aina toteudu. Siinä olisi parantamisen varaa. Paheeni on piipun polttaminen. Kesämökillä on kiva istua kitara sylissä, piippu suussa ja viskilasi kädessä, mutta se on vain mökillä se, hän naurahtaa.

-Treenaamisessa parasta on itsekuri, että jaksat vääntää niitä treenejä. Kun kroppa saa kyytiä, niin jälkeenpäin tuntuu hyvältä. Se on se asenne enemmänkin, että sä meet siihen kentälle siihen rääkkiin. Siinä kohtaa vaaditaan kanttia. Lopuksi fiilis on aina kuitenkin hyvä.

Björrellä on kokemusta suomalaisesta sulkapallosta kuudelta eri vuosikymmeneltä ja kahdelta vuosituhannelta.

-Suomalainen sulkapallokulttuuri on kehittynyt tosi paljon avoimemmaksi. Sulkapallo oli vielä 1980-luvulla ja ehkä vielä 90-luvun alussakin hirveen kiinteä ryhmä Kehä III:n sisäpuolella. Nyt mukana on koko Suomi. Täällä pääkaupunkiseudulla se laji on määrällisesti vahvin vieläkin, mutta nyt sentään on maaseutukin mukana.

Myös tuomaritoiminta on kehittynyt valtavasti.

– Ari Kinnunen oli uranuurtaja, hän oli ensimmäisissä olympialaisissa ja MM-kisoissa, missä sulkis oli mukana. Hän oli hyvin keskeinen henkilö ja oli pitkään myös liiton hallituksessa. SST perustettiin vuonna 1987, koska liiton resurssit eivät silloin riittäneet organisoimaan tuomareita. Ari oli pitkään tuomariseuran puheenjohtaja ja myös koulutti tuomareita. Nykyinen puheenjohtaja on Eino Väisänen. Aiemmin Ari Kinnunen ja minä olimme ainoat kansainvälisenliiton tuomarit. Nyt meillä on euroopanliiton sertifioimina kaksi ylituomaria ja viisi tuomaria. Sillä tavalla se on kehittynyt, että silloin mun aikana Suomi oli niin mitätön sulkapallomaa, että meillä oli aidosti vaikeaa päästä sinne kansainvälisiin kisoihin tuomaroimaan. Nyt meillä on paljon isompi joukko sekä pelaajia, että tuomareita. Ylituomareita on Ilkka Vainio ja Ari Vartiainen ja tuomareita Vaino, Kai Uuttu, Kalle Saarinen, Pekka Saarinen ja Teemu Varonen. Sillä tavalla meillä tilanne on kehittynyt paljon.

Tuomariseura pyrkii järjestämään joka vuosi tuomarikoulusta. Kaikki kurssin käyneet, eivät kuitenkaan päädy tuomarituoliin.

-Muutamassa vuodessa meillä on tullut kahdeksan uutta aktiivista tuomaria. Yksi ongelma on se, että monet tulevat kurssille oppiakseen sääntöjä ja sitten kun ne sen on käyneet ja tuominneet siellä kurssilla, niin kun he pääsevät kotiin, se kiinnostus vähän lakkaa. Se on se ikävä puoli, mutta yleensä he tekee kuitenkin hyvää työtä omassa seurassa, koska he tuntee sitten säännöt ja saattavat toimia esimerkiksi kisan järjestäjinä.

Kuusikymmentä vuotta sulkapallon parissa, onko sinulla pelaajia, joiden uraa olet erityisesti seurannut tai, jotka ovat jääneet mieleen?

-Edesmennyt Tony Tuominen oli mahtava tyyppi kentällä ja sen ulkopuolella. Muistelen jopa matkustaneeni hänen kanssaan silloin, kun itse olin tuomarina ja hän vielä pelasi. Sitten on näitä meidän naispelaajia Anu Nieminen ja Nanna Vainio, jotka ovat kovalla duunilla päässeet maailman huipulle. Lisäksi Pontus Jäntti on tehnyt uskomatonta työtä sulkapallon eteen. Paljon muitakin on. Valmentajana olen ihaillut Rolf Wikströmiä, hän on ollut todellinen esikuva minulle. Olin hänen valmennuksessaan 80-luvulta lähtien.

Kuvaile itseäsi kolmella sanalla.

-Jaaha. No, järjestelmällinen, perhekeskeinen ja itsepäinen (ja toimi.huom. tosi hauska).

Björn von Vehille on myönnetty Suomen Sulkapalloliiton hopeinen ansiomerkki vuonna 2001 ja BWF Meritorious Service Award vuonna 2011.

Yhteistyössä