Seura sydän sykkii – Kyösti Vatanen

Kyösti Vatanen on Klaukkalan Kirin puheenjohtaja eli omien sanojensa mukaan perushemmo Klaukkalasta.

Osallistuitko itse lapsena seuratoimintaan, millaista muistoja sinulla on siitä? Mitä harrastit?

-Joo olen osallistunut harrastajana kotipaikkani urheiluseuran toimintaan. Lajeja olen harrastanut laidasta laitaan riippuen aina kaudesta ja tarjonnasta ja harrastajapiirin ideoinneista, eli kaikenlaista on tullut kokeiltua. Sydäntä lähellä on ollut lentopallo ja peruslajit, kuten pesäpallo, yleisurheilu, hiihto, suunnistus. Myös uudet lajit kiinnostavat edelleen.

Miten tulit mukaan seuratoimintaan aikuisena? Millaisia rooleja sinulla on ollut seurassasi? Mitä teet seurassa tällä hetkellä?

-Kun muutin Klaukkalaan harrastustoiminta alkoi lentopallosta, parhaimmillaan seurassa oli kolme miesjoukkuetta ja naisjoukkue.

-Roolit seurassa ovat olleet laidasta laitaan. Lähinnä ne on vapaaehtoispohjalta olevia toimitsijatehtäviä ja vuoden 2003-2004 jälkeen olen vastannut seuran toiminnasta ja ollut ohjaajana sulkapallossa, lentopallossa ja kuntonyrkkeilyssä. Tällä hetkellä olen toiminnanjohtaja ja sulkapallon valmennuksesta vastaava, valmennan myös itse.

Kuvaile sulkapalloa lajina?

-Sulkapallo on hieno laji niin teknisesti, fyysisesti, taktisesti kuin pelillisestikin. Valmennukselliset haasteet tulevat yksilö- ja joukkuepelimuodoista. Oman haasteensa tuo tulevaisuudessa myös uusi BWF:n lanseeraama AirBadminton, mutta saa nähdä, jääkö se ns. kesäajan täytelajiksi vai tuleeko sen suosio kasvamaan jatkossa, joka osaltaan tuo omat vaikutuksensa myös valmennukseen erilaisten sääntöjen ja uuden pelimuodon osalta ja treenipaikkojen osalta talvisaikaan.

-Itse tykkään sekä pelata että valmentaa sulkapalloa, jolloin joudun tutkimaan lajia eri kanteilta tarkemmalla tasolla, kuten fyysisten- ja teknisten vaateiden osalta. Ajattelen, että se on edellytys sille, että omia näkemyksiä lajista on helpompi jakaa. Sääntöjen ja välineiden muutosten takia laji myös elää koko ajan, joka tuo tekemiseen oman lisävärinsä. Mitä syvemmälle lajiin menet, sitä kiehtovampaa se on.

Kerro oman seurasi toiminnasta lyhyesti.

-Seuraan laji tuli tai alkoi samoihin aikoihin, kun tulin seuran puheenjohtajaksi. Se alkoi pienimuotoisesti, mutta ja kasvoi nykyiseen malliinsa matkan aikana. Harrastus alkoi 2003 ja liiton jäseniksi haimme, kun pelaajien taso alkoi olla riittävä kisoihin. Samaan aikaan liitolla oli menossa koulutusputki, jonne osallistuin ja vuonna 2011 taisimme olla vuoden sulkapalloseura ja sen jälkeen saimme sulkapallotoimintaan sinetin, joka nykyisin on Tähtiseura-nimellä. Koko tämä ajan olen ollut seurassa sulkapallotoiminnasta vastaavana ja myös puheen-/toiminnanjohtajana. Seuran muut lajit ovat eläneet sulkapallon rinnalla, sitä mukaan kuin kysyntää on ollut.

Seurat eivät toimisi ilman ihmisiä, jotka ovat mukana täydellä sydämellään. ​ Seuratoiminta kuitenkin ammattimaistuu hurjaa vauhtia, millainen rooli vapaaehtoisilla on teidän seuran toiminnassa tänä päivänä ja miten sitä tulisi kehittää?

-Seuratoiminta elää koko ajan, ja niin se tuleekin olla, eli tarjota haasteita ja mielihyvää asiakkaille urheilun parissa. Tämän seurauksena myös haasteet ja vapaaehtoistoiminta elävät.

-Seuramme toimii pääosin vapaaehtoisten voimin, koska tulotaso ei riitä ammattimaiseen toimintaan, mutta näkisin että valmiudetkin olisi ammattimaisempaan toimintaan, jos rahoituspuoli vain saadaan kuntoon. Ja tähän suuntaan ollaankin menossa, jos katsotaan vapaaehtoisten määrää seuratoiminnassa suhteessa välttämättömään työmäärään, joka seuran pyörittämiseen tarvitaan. Jatkossakin ne haasteet kyllä ovat tällä vapaaehtoistoiminnan puolella, joka tavallaan estää tai hidastaa laajenemisen.

Kerro hauskin tai rakkain seuramuistosi?

-Olin opiskelemassa ja menin katsomaan paikallisten pesäpallopeliä oman kunnan pelaajien vastaan. Väliajalla lipun ostaneista arvottiin kolme pesäpalloon pituuslyöntikisaan ja yksi arvoista osui kohdalleni. Lajia harrastaneena otin haasteen totta kai vastaan. Ja näytti helpolta, kun näin muut arvotut osallistujat. Mutta kun tilanne tuli, niin lyönti oli yllättävän hankalaa varsinkin, kun en ollut tehnyt sitä 2-3 vuoteen. Ja niin kävi, että tuli kaksi hutia ja kolmannella löin näpäytyksen n. 5-6 metriin, jolloin kaksi muuta osallistujaa oli parempia. Näin urheilun realiteetit antoi kunnon taas näpäytyksen olemassaolostaan, lisäksi vielä kilpailemassa olleen oman joukkueen tutut kaverit kommentoivat, että nyt joudut jatkossa varamiehistöön. Näinkin voi käydä urheilussa!

Millainen yhteiskunnallinen merkitys seuratoiminnalla mielestäsi on?

-Näyttää siltä, että urheiluseurojen yhteiskunnallinen merkitys matkan varrella on muuttunut jo tänäkin aikana, kun olen ollut toiminnassa mukana. Aiemmin seuran toiminta perustui enemmän vapaaehtoistoimintaan, muun työn ohella vapaa-ajan käyttöön ja urheiluelämysten tuottamiseen seuran harrastajille. Toimintaa oli vain normaali työaikojen ulkopuolella, mutta tänä päivänä tilanne on muuttunut.

-Urheilu on ammattimaistunut, kuten myös valmennus ja sen myötä myös seurojen merkitys on kasvanut, kun tehdään enemmän yhteistyötä päiväkotien, koulujen ja kunnan kanssa erilaisten liikuntakerhojen muodossa. Näyttää siltä, että tämä suuntaus on kasvamaan päin.

-Ja kun urheiluseurojen toiminta ammattimaistuu, niin ne voisivat ottaa myös vastuuta koulujen liikuntatoiminnasta oman toiminnan ohella, jos asiaan löydetään hyvä, molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu toiminnan, tilojen ja kustannusten jakamisen osalta.

Mikä seuratoiminnassa mukana olemisessa on palkitsevinta?

-Tutustua erilaisiin ihmisiin ja nähdä, että toiminnan seurauksena näkee tyytyväisiä harrastajia moikkailemassa kylänraitilla, ja että toiminta kehittyy koko ajan eteenpäin. Kilpatasolla harrastajien onnistumiset kisoissa inspiroivat jatkamaan työtä seuran parissa, kun huomaa, että yhteistyö on onnistunut valmennuksen osalta.

Yhteistyössä