Girlminton starttaa – ilmoittaudu maksuttomille leireille nyt!

Girlminton-leiritoiminta on tarkoitettu U11- ja U13-ikäisille tytöille, valmentajina toimivat Riikka Sinkko ja Airi Mikkelä.

Sulkapalloliitto on saanut Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämän tuen Girlminton-projektiin, joka tähtää tyttö- ja naispelaajien määrän kasvattamiseen. Tänä syksynä starttaava leiritoiminta toimii hankkeen pilottina. Syksyn aikana järjestetään neljä maksutonta leiriä U11- ja U13-vuotiaille tytöille.

-Tällä hetkellä Suomessa ja monissa muissakin Euroopan maissa tyttö- ja naispelaajien osuus seurojen jäsenistä on n. kolmasosa. Tämä aiheuttaa haasteita tyttöjen ja naisten kilpaluokkien sekä sekanelinpelien pelaamisessa. Girlminton tähtää tyttöpelaajien määrän kasvattamiseen seuroissa, jotta saavuttaisimme tilanteen, jossa tyttöjä ja poikia sekä miehiä ja naisia on yhtä paljon. Uskomme lisäksi, että tyttö- ja naispelaajien määrän lisääntyminen lisää ajan myötä myös naisvalmentajien, -tuomareiden ja -seura-aktiivien määrää. Kohderyhmäksi valikoituivat alle 11- ja alle 13-vuotiaat, koska sitä vanhemmille pelaajille liitolla on jo olemassa yhdessä Pajulahden kanssa yläkoululeiritys. Halusimme myös, että seurat voisivat jatkossa hyödyntää Girlmintonia osana jäsenhankintaa ja siksi oli tärkeää, että kohderyhmänä ovat nimenomaan nuoremmat pelurit, Sulkapalloliiton toimitusjohtaja Ville Valorinta kertoo.

Girlminton-toimintaan osallistuminen edellyttää jäsenyyttä sulkapalloseurassa ja seurassa harjoittelua.

Girlmintonia luotsaavat parhaat ystävät Airi Mikkelä ja Riikka Sinkko.

-Haluaisimme, että tytöt löytäisivät enemmän lajin pariin. Girlminton-leirien tavoitteena on myös luoda mukava tyttöyhteisö, jossa on kiva treenata ja kilpailla. Tutkimusten mukaan tytöt valitsevat helpommin joukkuelajin nimenomaan sen yhteisöllisyyden vuoksi. Lähdemme kasvattamaan yksilölajista Girlmintonissa tytöille nimenomaan omaa jengiä.

Airi ja Riikka tapasivat toisensa aikoinaan sulkapallon kautta.

-Luulen, että olemme tavanneet liittoryhmäkuvioissa, koska emme kuuluneet samaan seuraan, Riikka kertoo

-Leireillä oltiin samoissa huoneissa, kisareissuilla nukuttiin hallien lattioilla. Kyllä siinä väkisinkin bondaa, Airi toteaa.

Lukioikäisinä ystävysten välit olivat katketa SM-kisoissa syntyneeseen riitaan.

-Siinä oli aika paljon tunnetta pelissä. Hävisin Airille – tietysti! En ole voittanut häntä ikinä, mutta Jenny Nyströmin voitin SM-kisojen semeissä. Se on yksi mun isoimpia voittoja edelleen, Riikka nauraa.

Riita saatiin kuitenkin sovittua kisojen jälkeen.

-Tavattiin kahdestaan ja puhuttiin asiat selviksi. Samalla huomattiin, että meistä on tosi kiva jutella kahdestaan. Olimme olleet osa isompaa porukkaa aiemmin. Ehkä ensimmäinen riita oikeastaan syvensi ystävyyden sellaiseksi, kuin mitä se tänä päivänä on, Airi miettii.

-Ei ole sellaista asiaa, jota Airi ei tietäisi mun elämästä!

-Meillä ei ole toistamme salaisuuksia. Kun tapaamme, teemme yleensä lounasta yhdessä tai lähdemme kävelylle. Jotain rauhallista tekemistä, että on aikaa jutella rauhassa, Riikka kertoo.

Airi ja Riikka kävivät molemmat Märskyn ja lukion jälkeen olikin molemmilla valintojen paikka.

-Halusin pelata, se oli mun ykkösjuttu. Ennen lukiota olin todella ujo, mutta kasvoin Märskyssä ja olin lopulta lajikapteeni ja tutor. Siinä maajoukkuejengissä pikkuhiljaa opin, että kuka mä olen. Olin kuitenkin edelleen vähän nössö, enkä uskaltanut lähteä ulkomaille. Mulla ei ollut oikein rahkeita siihen ja mun vanhemmat myös painostivat siihen, että pitäisi olla joku ammatti, että sulkapallosta ei kuitenkaan sellaista tule. Ajattelin, että ainoa asia, joka kiinnostaa on liikunta, niin sitten menin opiskelemaan sitä Kisakallioon. Treenasin samaan aikaan niin paljon kuin pystyin, mutta urheilemisen ja koulun yhdistäminen oli aika haastavaa arjessa, kun koulu oli Lohjalla, Riikka kertoo.

-Opiskelujen jälkeen kokeilin olla täysipainoisesti sulkapalloilija ja se ei sopinut mulle yhtään. Se pelkkä urheilu oli aivan liian kova stressi. Jälkikäteen olen ajatellut, että ihan hyvä, etten kokeillut pelkästään sitä. Oon tosi huono lepäämään laakereillani. Mä tein koko ajan. Kun oli vapaata treeneistä, tein töitä. Se oli ihan kreisiä. Kyllä mua vähän harmittaa, etten uskaltautunut ulkomaille, kuten Airi. Kun kävin Airin luona Tanskassa, niin olihan se todella siistiä. Toisaalta Suomessa treenatessa oli se tuttu porukka, josta tuli kuin toinen perhe, Riikka kuvaa.

-Tänä päivänä koen, että sulkapallo on mulle todella hyvä harrastelaji. Tykkään siitä ihan älyttömästi, mutta en halua enää kilpailla. Sen olen vuosien varrella oppinut, että en tykännyt kilpailla, vaan treenata. Tykkään valmentamisesta todella paljon, Riikka kertoo.

Airi lähti Mäkelänrinteen lukion päätettyään Tanskaan treenaamaan.

-Olen ollut tosi määrätietoinen pienestä asti. Mulle on kerrottu, että kun halusin oppia sitomaan kengännauhat niin istuin niin kauan, että opin sitomaan ne. Olen ollut tosi semmoinen go for it -tyyppi aina. Mussa on sellainen tietty sisäänrakennettu kunnianhimo ja määrätietoisuus, mikä vie eteenpäin.

-Lukioaikana päätös kansainväliselle uralle varmistui, kun pärjäsin hyvin esimerkiksi Dutch Juniorissa. Pääsin U19-luokassa semeihin, kun olin vielä alle 17. Vuonna 2011 Suomessa järjestettiin junnujen EM-kisat ja voitin joukkuekisan matsissa Tanskan ykkössingelin. Lennart Engler oli joukkueen valmentajana ja alkoi houkutella minua Tanskaan. Olin tosi varautunut, mutta lähdin kolmeksi viikoksi kokeilemaan. Se venyi viiteen vuoteen sitten, Airi naurahtaa.

-Tanskassa treenaaminen osoittautui mulle kuitenkin tosi hyväksi ratkaisuksi, kun mulla ei ollut siellä muita kavereita, kuin ne muut pelaajat. Ei ollut sitä samaa sosiaalista ympyrää tai sitä, että täällä kaikki kouluttautui urheilun ohella, että mä olin siellä semmoisessa kuplassa, jossa me kaikki treenattiin ihan sika kovaa, oltiin aivan puhki ja sit taas uudelleen. Ei ollut mitään ulkoisia häiriötekijöitä eikä hirveästi houkutuksia mihinkään muuhun. Olen tosi ylpeä siitä ajasta, jonka viestin siellä. Onnistuin saamaan ulkomailla treenaamisen taloudellisesti toimimaan ja itsenäistyin aika nopeasti. Tiedän myös, että laitoin urheiluun kaiken, Airi sanoo.

Minkälaisia valmentajia olisitte naisurheilijoina tarvinneet ja millaisia valmentajia haluatte olla tytöille jatkossa?

-Haluan olla sellainen valmentaja, että mulle voi tulla juttelemaan kaikesta. Toivon, että pystyn ottamaan sen asian vastaan niin, että mikä ikinä se onkaan, mä en tuomitse vaan pyydän, että kerro lisää.  Se mitä olen saanut mun parhailta valmentajilta, on ollut se, että he on ratkaisukeskeisesti ehdottaneet, että kokeilepa tällaista, vaikka asia olisi liittynyt perhe-elämään, mutta kuitenkin on vaikuttanut siihen treenaamiseen voimakkaasti. Peli ei ole kulkenut. Arvokkaita keskusteluja, Riikka kertoo.

-Myös kentällä keskusteluyhteys valmentajaan on ollut tärkeä, siinä tulee niin monta eri tunnetta. Valmentaja en halua aina tavoitella voittoa, vaan siinä on se kehitys myös. Muuten itselle tärkeä asia valmentajana on se, että rauhallisesti edetään. Mielestäni fysiikka ja kaikki se pohja pitää olla kunnossa. Se ei ollut mulla itsellä kunnossa, tuli opittua kantapään kautta, että sitten kunto ei lopulta riitä, Riikka jatkaa.

-Tyttöjä valmentaessa on varmasti tärkeä huomioida kaikki ne tunteet, jotka tähän peliin ja treenaamiseen liittyy. Esimerkiksi pettymysten käsitteleminen on hieno taito koko elämään varten, tärkeää on kuitenkin oppia käsittelemään niitä niin, että pelitilanteessa pääsisi niistä eteenpäin. Saa oman pelin kasattua, Airi miettii.

-Tässä Girlmintonissa on myös tosi tärkeää, että jokainen pelaaja, joka tulee mukaan, kokee, että hän on arvokas. Ei tarvitse olla kilpaurasuunnitelmia, voi tulla mukaan, koska tykkää harrastaa. Sen tietenkin haluan valmentajana varmistaa, että jos joku treenaa kerran viikkoon ja haaveilee olympiakullasta niin silloin mun tehtävä on auttaa ymmärtämään, että nämä kaksi asiaa ei nyt oikein kohtaa. Jos jollain on isoja haaveita, niin haluan totta kai olla niitä tukemassa, mutta samalla kertoa realistisesti, mitä se vaatii.

Tämän syksyn leirien ajankohdat ovat:

28.-29.8 Talihalli, Helsinki

25.-26.9 Talihalli, Helsinki

20.-21.11 Rajakylä, Vantaa

17.-19.12 Pajulahti, Nastola

Kahdelle ensimmäiselle leirille voi ilmoittautua nyt!

Ilmoittautuminen marras- ja joulukuun leireille avautuu 18.10.

Kullekin leirille mahtuu 30 tyttöä, 10 otetaan lisäksi jonopaikalle. Leirille ilmoittautuminen on sitova, veloitamme ilmoittamattomasta poisjäännistä 50 euroa. Ethän siis vie leiripaikkaa keltään muulta ja esteen sattuessa peru paikkasi vähintään 2 vuorokautta ennen leiriä!

 

Yhteistyössä