Sulkapalloa alakoulussa

Sulkapalloa alakoulussa

Saimme sattumalta koulussamme vihjeen, että yksi uusista työntekijöistämme oli sulkapallo-liikunnan ammattilainen. Koulun liikunnanopettajat käyttivät tietoa härskisti hyväkseen ja aloitimme samantien noin neljän viikon sulkapallon tehojakson, jossa kaikilla luokilla oli kaikilla tunneilla vain sulkista. Koulumme on liikuntapainotteinen, joten tunteja on kaikilla oppilailla yksi enemmän kuin normaalikouluissa; tunteja siis tuli yhteensä noin 12. Jakson huipennus oli 3-6 luokkalaisten turnaus Ruskeasuon palloiluhallila. Turnaus oli jaettu neljään tasoruhmään, jossa oli erikseen 3-4 luokkalaiset tytöt ja pojat ja 5-6 luokkalaiset tytöt ja pojat. Kaikilla oli siis oma turnaus ja oma voittaja.

Jakso onnistui enemmän kuin hyvin. Näin jälkikäteen lienee syytä pohtia: mikä teki jaksosta tai sulkapallosta yleensä niin hyvän koululiikuntalajin? Ja miksi se ei ole yleisemmin peruskouluissa isompana osana liikunnanopetusta?

Aloitetaan välineistä. Useimmissa kouluissa sulkapallomailoja ja palloja on. Mutta liikunnanopettajien havaintojen mukaan välineet ovat harmillisen usein rikki, vanhanaikaisia tai niitä ei vain riitä isoille opetusryhmille (n.20 – 30 oppilasta). Kun sulkapallomailoja ostetaan otetaan  ilmeisesti se kaikkein halvin malli, joka ei käytössä kestä. Nyt saimme lainaksi paketin, jossa kaikille oli laadukkaat välineet. Lopputurnaus pelattiin upeissa puitteissa oikeassa sulkapallohallissa, jolloin kentätkin olivat asianmukaiset ja koko tapahtuma sai arvoisensa juhlallisen lopetuksen.

Toinen ongelma on opettajien kokemuksen puute sulkapallolle ominaisten harjoitusten toteutuksesta. Nyt saimme uuden työntekijän rautaisen kokemuksen ja ammattitaidon lisäksi opetusvideon ”Sulkis säpinää”. Videon katsottuaan liikunnanopettajat pystyivat ilman apua ensimmäisten tuntien läpiviennissä ja opettamaan hieman mm. mailaotetta, liikkumista ja lyöntiä. Yksi iso ahaa -elämys oli se, että alkuvaiheessa verkko ei ole olennainen, vaan päinvastoin: se saattaa pienessä salissa monen oppilaan kanssa olla vain tiellä ja vähentää onnistumisen kokemuksia! Alkutuntien jälkeen opettajat saivat ”ammattilaiseltamme” edelleen paljon uusia ideoita ja virikkeitä eritaisten lajille ominaisten harjoitusten tekemiseen. Näin voitiin vanhempia ja taitavampia oppilaita edelleen eriyttää ja motivoida vaikeampiin drilleihin. Lyhyesti sanottuna: video auttoi alkuun, mutta jatkossa alan harrastajasta opettajana ja opettajien ohjaajana oli äärimmäisen paljon hyötyä.

Yksi iso haaste koko peruskoululiikunnassa on oppilaiden tasapuolinen innostaminen liikkumaan. Lainaan opettajakoulutuksen ohjaavaa liikunnanopettajaa: ”peruskoulun haasteena ei ole se kolmannes oppilaista, joka liikkuu vapaa-ajallaan paljon, vaan se kolmannes joka ei liiku juuri yhtään!” Opettajan työssä on helppo huomata, että monissa perinteisissa koululiikunnan palloilulajeissa tasoerot ovat valtavia. Tällöin liikuntatunneista tulee monille pettymyksiä; vähän harrastaneet tuntevat itsensä huonoiksi eivätkä pääse mukaan peliin ja enemmän harrastaneet turhautuvat haasteen puuttuessa. Näin tapahtuu usein, vaikka opettaja pyrkisi jakamaan tasoryhmiä ja tekemään erilaisia leikinomaisia harjoitteita ilman liiallista kilpailua.

Sulkapallon kanssa edellä mainittuja ongelmia oli hyvin vähän. Erilaisissa pompotteluissa ja paripalloitteluissa jokainen tekee harjoitukset omalla tasollaan ja silti harjoitus voi jatkua pitkään ja hikisenä. Siten oppilaiden eriyttäminen on lähes automaattista – kaikki lyövät palloa niin hyvin kuin osaavat, ja jos kaveri lyö vähän huonomman passin, voi taitavampi sen taas poimia vaikeasta asennosta takaisin peliin… Jokaiselle tulee paljon onnistumisen tunteita, kun peruspallonhallinta ei ole 7-13 vuotiaalle liian vaikeaa ja alussa kehitys on jokaisella yleensä nopeaa. Ehkä toinen asiaan vaikuttava tekijä on se, että kovin harva koulumme lapsi oli harrastanut aktiivisesti sulkapalloa, jolloin laji oli suurimmalle osalle uutta ja innostavaa. Toki lopputurnauksessa oli oppilaita, joille häviö on raskas paikka. Mutta toisaalta koko muu jakso oli ei-kilpailullisia harjoituksia ja totta lienee sekin, että tappion pettymyksen kestämisen harjoittelu on sekin osa koululiikunnan kasvatuksellista tehtävää.

Sopiiko sulkapalloaperuskoulun ala-asteelle? Äärimmäisen hyvin, kun välineet ovat asialliset, opettajat motivoituneita uuden oppimiselle ja ulkopuolista konsultaatioapua on tarvittaessa hieman tarjolla. Tällä reseptillä liikunnanopetuksen sulkapallokeitos ei voi epäonnistua.

Klaus Grönqvist
Luokanopettaja
Haga lågstadieskola
Helsinki