Suomen sulkapallon suurimpiin nimiin kuuluva Lasse Lindelöf menehtyi 58-vuotiaana vakavaan sairauteen 6.11.2025. Hän oli Suomen Sulkapalloliiton kunniagallerian, Hall of Famen, jäsen n:o 11 ja kultamerkkipelaaja 21.

Lasse oli keskeinen pelaaja maajoukkueemme unenomaisessa Thomas Cupin karsintakisassa Glasgowssa, Skotlannissa vuonna 1994, kun Suomi saavutti sensaatiomaisesti TC:n lopputurnauspaikan. Ja unenomainen oli Lassenkin panos tuossa karsinnassa.

Maaotteluvoiton kannalta ratkaisevan tärkeässä ottelussa Kanadaa vastaan hän oli ottelussaan Eric Nilssonia vastaan häviöllä kolmatta erää 6-13. Kaikki kamppailun mittarit näyttivät ”game over” – tilaa.

Mutta peli ei ole ohi, ennen kuin se tosiaan on ohi. Lasse ei antanut periksi, vaan onnistui kuromaan tuon mahdottomalta tuntuneen eron umpeen, vaikka Nilsson pääsi syöttämään kahdeksan kertaa. Tilanteessa 13-13 seurasi lisäpisteet 18:aan ja Lasselle ottelupallo tilanteessa 17-16. Siitä tuli historiallinen syöttö. Se nimittäin meni verkon ali! Mutta hän voitti lopulta ottelun. En tiedä, olenko nähnyt koskaan iloisempaa ja huojentuneempaa pelaajaa kuin Lasse tuolloin.

Verrattuna nykyiseen lasten urheiluvalmennukseen voi sanoa Lassen aloittaneen sulkapallon ”vanhana”. Hän kilpaili ensi kerran vasta 12-vuotiaana. Luokan ikäluokkamestaruuden hän voitti päihitettyään loppuottelussa Pontus Jäntin.

Ensimmäisen yleisen sarjan Suomen mestaruutensa Lasse voitti vain 17-vuotiaana sekanelinpelissä Ulrica von Pfalerin kanssa vuonna 1985.

Sittemmin kaikkiaan neljän sekanelinpelin SM:n rinnalle tuli myös kaksi nelinpelin mestaruutta. Kaksinpelimestaruutta Lasse ei - korkeasta tasostaan huolimatta - koskaan voittanut. Samanaikaiset kilpakumppanit pitivät SM-riman eurooppalaisittainkin korkealla tasolla. Vuonna 1993 hän oli huippukunnossa ja vesi kielellä odotettiin SM-loppuottelua Pontus Jänttiä vastaan, mutta loukkaantuminen nelinpelin välierässä esti pelin.

Helsingin Sulkaa, Tapion Sulkaa sekä ESB:tä urallaan edustanut Lasse voitti viimeisen SM-tittelinsä 1997 nelinpelissä parinaan Mikael Segercrantz.

Ensimmäisen maaottelunsa Lasse pelasi Thomas Cupin Euroopan lohkon karsinnassa Saksassa 1986. Maaotteluvoittoja tuli 16 vuoden aikana yhteensä 58. Ja maaotteluiden määrässä Lasse nousi listan ykköseksi Tony Tuomisen rinnalle 79 edustuksella.

Maaottelu- ja SM-voitoista laskettavien liiton kultamerkkipisteiden jakautuma kertoo, kuinka tasaisen lahjakas Lasse oli: kaksinpeleistä 22, nelinpeleistä 19, sekanelinpeleistä 21 pistettä! Brittimääritelmä: all-round pelaaja.

Ansioistaan pelikentällä sekä Tapion Sulan valmentajana ja toiminnanjohtajana hänet valittiin oikeutetusti Suomen Sulkapalloliiton Hall of Fame -kunniagalleriaan vuonna 2022.

Olen nähnyt kaikki Suomen kaksinpelimestarit vuodesta 1968. Heidän joukossaan Lasse erottui erikoisessa, kepeässä nopeudessaan. Tuntui kuin näkymätön voima olisi vapauttanut hänet fysiikan kiihtyvyyksien laista, niin vaivattomasti hän pyyhkäisi kentän nurkasta nurkkaan. ”Pelasin Lassen kanssa satoja äärimmäisen kovia harjoituseriä. Oli raastavaa, kun vastustaja oli koko ajan nopeampi ja löi todella ilkeästi”, sanoo Jyri Aalto.

Lassen huimaa, pitkään kestänyttä pelitasoa kuvaa moninkertainen SM-voittaja Antti Viitikko: ”Hän pystyi pitämään valioluokan tason käytännössä lähes 40 vuoden ajan.” Tämä paljastui, kun Lasse voitti pari vuotta sitten A-luokan nelinpelin Oskari Saarisen kanssa.

Kirjoitin aikanaan, että Lasse oli niitä, joka oli saanut sulkapallon ”elinkautisen”, lajirakkauden, joka ei koskaan ehtynyt. On äärimmäisen raskasta todeta, että tuo elinkautinen jäi – inhimillisesti ajatellen – näin lyhyeksi.

Lähetän näiden rivien välityksellä sulkapalloväen lämpimän osanoton Lassen omaisille tällä suuren surun ja menetyksen hetkellä.

Tuomo Tennilä

Suomen Sulkapalloliitto

kunniapuheenjohtaja