Suomen sulkapallon doyen eli vanhin on poissa. Eero ”Blåfa” Blåfield nukkui pois 9.4.2024 102 vuoden ikäisenä.

Viime vuosina Blåfa tuli tunnetuksi sulkapalloväen ulkopuolisillekin, kun häntä haastateltiin useisiin tiedotusvälineisiin mm. viime sotakokemuksista. Hän oli hyvä haastateltava, koska muisti asioita ja oli loppuun asti mieleltään kirkas. Aivan viime päiviin hänen kanssaan pystyi ”heittämään huulta” kuin 80 (!) vuotta nuorempien.

Myös jääkiekossa hänet tunnettiin. HIFK:n jääkiekkojoukkueen kausikorttilaisena ja kovana kannattajana Blåfa nähtiin säännöllisesti hallissa. Ja järjestäjät huomioivat tämän poimimalla hänet hallin jumbotronicin kuvaan, jolloin Blåfa sitten tervehti suosiotaan osoittavaa yleisöä.

*

Porvoolaissyntyinen Blåfa oli ihastunut 1950-luvulla sulkapalloon Janakkalan kesämökin pihapelinä. ”Kovan pelin jälkeen saunominen ja uiminen järvessä kruunasi kesäillan. Sen parempaa ei ollut”, hän muisteli. Mutta sitten tuli hämmentävä tieto, että peliä isketään sisälläkin. Ystävänsä houkuttelemana hän päätti lähteä kokeilemaan. Kulosaaren yhteiskoulun salissa käyty peli ei sytyttänyt. Pois marssi pettynyt mies, joka lausui niin sanotut kuuluisat viimeiset sanat: ”sulkapallo on ulkopeli, minua ette sisäkentillä enää näe!”

Kävi täysin toisin. Sulkapallo veti puoleensa aina vain tiiviimmin. Lopulta pelistä tuli elämän kulmakiviä ja Blåfa arvioi lyöneensä reilusti yli 3 miljoonaa lyöntiä urallaan. Kun aloin laskea lukemaa, tulin hiukan epäuskoiseksi.

Oletko tosiaan ennättänyt lyödä yli 3 miljoonaa kertaa. Jos lasketaan, että pelasit kahdesti viikossa…

Kahdesti? Minähän pelasin joka päivä!

Ennen sulkapallon aloittamistaan oli Blåfa voittanut kolme SM-pronssia uinnissa. Kolmikymppisenä sulkapalloon ihastunut mies ei miksikään huippupelaajaksi koskaan noussut, mutta Suomen aktiisimpia kuntopelaajia hän yli 60-vuotta kestäneellä peliurallaan varmasti oli. Eikä aktiivisuus jäänyt vain pelaamiseen.

Blåfa toimi 1990-luvulla SSuL:n riveissä Sulkapallo-lehden ilmoitushankkijana, Sulkis Fun Clubin vetäjänä ja oli erityisesti harrastesulkapallon edistäjä. Hän toimi liiton kisoissa eri rooleissa, kuten myi tehokkaasti arpoja. Hymyilevältä ja hyväntuuliselta Blåfalta se sujui helposti. Hänen seuraansa oli aina mukava liittyä. Ja kun hän sanoi: ”Olenks´ mä kertonut, kun…” tiesi, että tulossa on jotain kuulemisen arvoista.

Sulkapallo-lehden 80-vuotishaastattelussa hän halusi kiittää kaikkia vuosien varren pelitoveruudesta ja tiivisti: ”Missä voisi saada ystäviä niin kuin sulkapallosta!” Sen hän omalla esimerkillään hienosti todisti. Blåfalla oli iso sulkapallon muotoinen sydän ja hänen positiivisuuttaan sekä hienoa vapaaehtoistyötään lajimme eteen muistamme lämmöllä ja kiitollisuudella.

Tuomo Tennilä

Suomen Sulkapalloliitto

kunniapuheenjohtaja