Alla kunniapuheenjohtaja Tuomo Tennilän kirjoittamat tekstit valituista.

Anders Segercrantzin (1909-2008) valinta Hall of Fameen perustuu hänen suureen ja pitkäaikaiseen toimintaan lajissamme - ei kentällä vaan kentän ulkopuolella, eikä vuosikymmenen tai kahden, vaan lähes puoli vuosisadan ajan. Kaikki alkoi 1950-luvun lopulla. ”Luulisin epävirallisesti toimineeni jo vuodesta 1957”, hän muisteli. Silloin oli kysymyksessä SM-kisojen ylituomarina toimiminen.

Suomen Sulkapalloliiton suuri mullistus – vuoden 1962 vallankaappaus, jonka TUL teki – sai Andersin kietoutumaan aiempaa tiukemmin liiton toimintaan. Vastavallankaappauksen onnistumisen jälkeenkään ei tilanne ollut kehuttava: liiton jäsenseuroja oli kourallinen ja liittohallituksen toiminnassa mukana olevia muutama harva. Anders oli yksi tukipilari. ”Ei liittoa voi päästää kaatumaan”, hän kertoi tuolloin miettineensä. Vuodesta 1963 alkaen Anders toimikin liiton ulkomaanasioiden hoitajana osallistuen liittohallituksen kokouksiin, mutta ei hallituksen jäsenenä.

Hallitustyön ulkopuolella Anders teki liiton ja lajin kannalta merkittävän päätöksen: perusti syksyllä 1964 Segercrantz´ka fondenin, rahaston, jonka ”tarkoitus on tukea taloudellisesti Suomen sulkapalloa ja eritoten kansainvälistä kilpailutoimintaa”. Jo neljä vuotta myöhemmin rahasto tuli suureen tarpeeseen, kun Suomi ensi kerran kutsuttiin maajoukkueturnaukseen. Kysymyksessä oli Helvetia Cup 1968 Oslossa. Ilman rahaston tukea tuota matkaa ei olisi tehty. Ja tuon ensimmäisen matkan jälkeenkin rahastoon turvauduttiin uudelleen ja uudelleen. Varsinkin 1960- ja 1970-luvuilla jokainen tuhatmarkkanen oli liitolle suuri raha.

Vuonna 1974 Anders valittiin SSuL:n kuudenneksi puheenjohtajaksi. Terveyssyihin vedoten hän halusi kuitenkin erota jo 1975, mutta jatkoi siitä eteenpäin ulkomaanasioiden hoitajana sekä liiton toimistossa moninaisissa tehtävissä lähes päivittäin. Varsinkin Andersin puheenjohtajakaudellaan perustama Sulkapallo-lehti oli hänen lempiprojektinsa.

Vuonna 1978 Anders valittiin liiton ensimmäiseksi kunniapuheenjohtajaksi. Kansainvälinen tunnustus tuli vuonna 1985, kun silloinen maailmanliitto International Badminton Federation jakoi ensi kerran korkeimmat ansiomerkkinsä, Distinguished Service Awardit. Anders kuului 14 alkuperäisen saajan joukkoon. Paperitehtaiden yhdistyksen Finnpapin ulkomaankaupan johtajana hänellä oli työelämän antama kokemus kansainvälisestä yhteistyöstä. Viittä kieltä taitaneena hän osallistuikin kuluneina vuosikymmeninä aktiivisesti kymmeniin kv. sulkapallokokouksiin.

Vuonna 1994 SSuL myönsi Andersille kultaisen ansiomerkin. Sekin todistus Andersin poikkeuksellisesta panoksesta. Harva jaksaa vielä kunniapuheenjohtajana olla toiminnassa aktiivisesti mukana. Mutta kuten Suomen sulkapallon ensimmäinen kärkinimi Lasse Palmén aikoinaan totesi: ”Anders on uniikki.”

Palkinnon vastaanotti Johan Segercrantz.

Kristiina Danskanen (s. Tainio) nousi uuden sukupolven edustajana maamme naispelaajien kärkeen 1970-luvun lopulla, kun hän voitti vuoden 1979 SM-kisoissa naisten nelinpelin ja sekanelinpelin.

Kristiinan alkutaivalta sulkapallossa tasoitti suuresti, että hän pääsi nauttimaan Tanskassa valmentajakoulutuksen saaneen Rolf Wikströmin lyöntitekniikkaharjoituksista jo varhain. ”Se tekniikan tehokuuri vaikutti ehkä eniten pelaamiseeni.”

Vasenkätinen Kristiina oli urheilullinen. Hän kertoi nauttineensa fysiikkaa vaatineesta pelistä. ”Paikoin en edes oikein yrittänyt katkaista palloa, vaan annoin raatamisen jatkua.” Vuosina 1989 ja 1990 voittamiensa kaksinpelin Suomen mestaruuksien aikaan hän arvioi kovan harjoittelun tuoneen hienosti tulosta: ”Olin silloin parhaimmillani.” Kaikkiaan hän saavutti kolme Suomen mestaruutta kaksinpelissä ja yhden sekanelinpelissä, mutta peräti kahdeksan nelinpelissä, kolmen eri peliparin kanssa. Maaotteluita hän pelasi 36 ja sai niissä 19 voittoa. Kristiina saavutti Suomen Sulkapalloliiton menestyneille kärkipelaajille myöntämän kultaisen pelaajamerkin n:o 19 seitsemäntenä naispelaajana.

Loppuvuoteen 1990 ajoittunut paha loukkaantuminen auto-onnettomuudessa katkaisi Kristiinan uran, jonka oli suunnitellutkin päättyvän siihen kauteen. Hän ei kuitenkaan jättänyt sulkapalloa, vaan siirtyi valmentajaksi mm. Espoon Sulkapallo-Badmintoniin, BC Bluehun, tammisaarelaiseen BMK-84:ään sekä Helsingfors Badminton Clubiin. Kristiinan sulkapallotoiminnan laaja-alaisuutta kuvaa, että hän toimi myös tuomarina. Ja viimeisenä työpaikkanaan hänellä oli Suomen Valmentajat ry:n toiminnanjohtajuus.

Vakava sairaus päätti Kristiinan elämän 57-vuotiaana. Häntä jäivät kaipaamaan aviomies ja kolme poikaa sekä koko Suomen sulkapalloväki.

Palkinnon vastaanotti Viking Danskanen.

Lasse Lindelöf oli Suomen sulkapallon 1990-luvun ehdottomia kärkinimiä. Hän oli yksi pitävä lenkki siinä legendaarisessa ryhmässä, joka vei Suomen miesten joukkue-MM-kisan, Thomas Cupin, lopputurnaukseen Jakartaan vuonna 1994.

Verrattuna myöhempien aikojen nuorten tai lasten urheiluvalmennukseen voi sanoa Lassen aloittaneen sulkapallon ”vanhana”. Hän kilpaili ensi kerran vasta 12-vuotiaana. Ikäluokkamestaruuden samaisessa luokassa Lasse voitti päihitettyään loppuottelussa Pontus Jäntin.

Ensimmäisen Suomen mestaruutensa Lasse voitti sekanelinpelissä vuonna 1985. Hän oli tuolloin vasta 17-vuotias.

Sittemmin kaikkiaan neljän sekanelinpelin SM:n rinnalle tuli myös kaksi nelinpelin mestaruutta. Kaksinpelimestaruutta Lasse ei - korkeasta tasostaan huolimatta - koskaan voittanut. Samanaikaiset kilpakumppanit pitivät SM-riman eurooppalaisittainkin korkealla tasolla.

Ensimmäisen maaottelunsa Lindelöf pelasi Thomas Cupin Euroopan lohkon karsinnassa Saksassa 1986. Kaksinpelissä Walesia vastaan tuli niukka tappio, mutta Norjaa vastaan jo uran ensimmäinen maaotteluvoitto. Kaiken kaikkiaan niitä tuli 16 vuoden aikana yhteensä 58. Maaotteluiden määrässä Lasse nousi listan ykköseksi Tony Tuomisen rinnalla 79 edustuksella.

Maaottelu- ja SM-voitoista laskettavien liiton kultamerkkipisteiden jakautuma kertoo, kuinka tasapuolisesti lahjakas Lasse oli: kaksinpeleistä 22, nelinpeleistä 19, sekanelinpeleistä 21 pistettä! Häneen sopii täysin brittimääritelmä: all-round pelaaja.

Lassen tavaramerkki oli nopean keveä liikkuminen, joka kaiken lisäksi näytti tapahtuvan suuremmitta ponnisteluitta. Sulkapallo-lehdessä hän sai lempinimen ”kärppä”.

Ja sulkapallon ”elinkautisen” saanut Lasse ei tietenkään jättänyt lajia peliuran hiivuttua, vaan siirtyi jo aktiiviaikanaan seuransa Tapion Sulan valmentajakaartiin ja sittemmin myös seuran toiminnanjohtajaksi.


Lasse Lindelöfin palkitsivat kunniapuheenjohtaja Tuomo Tennilä ja liittohallituksen puheenjohtaja Tytti Saarinen.