Tulkitsen näkemääni muutaman seniorien arvokisan kokemuksella. Ja heti alkuun anteeksipyyntö eilisen uutisen lukuisista virheistä. Menivät kierrokset ja osanottajat sekaisin. Parempi pitäytyä turismissa.

Hallin ulkopuolella turnaus ei näy. Vertaan Katowiceen 2019. Siellä areenan edustan täyttyi lipuista sekä banderolleista, Ljubljanassa pitää kävellä hallin taakse ja livahtaa ainoasta avoinna olevasta ovesta sisälle ennen kuin tapahtuman havaitsee. Ystävälliset ja hymyilevät ovivahdit varmistavat, että jokaisen tulijan kaulassa roikkuu ID-kortti. Niistä ja pelipaidoista tunnistaa kaupungilla liikkuvat pelaajat - kortti kun toimii myös julkisen liikenteen lippuna.

12-kenttäinen areena on kirkkaasti valaistu kattoa kiertävillä valonheittimillä. Moni kertoo niiden sopivasti kohdalle osuessaan häikäisevän - tasapuolisesti. Tasapuoliset ovat kuulema myös ilmavirtaukset. Vaikeasti luettavia tilassa, jossa syöttöjen ja lyöntien korkeutta ei tila rajaa. Hutilyöntien osuus tuntuu kuitenkin olevan laskussa.

Verkon kahta puolta seisovat syötön korkeuden arviointia helpottavat telineet toistaiseksi tyhjän panttina. Neljän ensimmäisen kisapäivän aikana ei vielä ole näkynyt ainuttakaan syöttötuomaria. Muutaman kerran olen nähnyt päätuomarin hylkäävän syötön, mutta moniin aikaisempiin kisoihin verrattuna harvemmin. Tuomarilinja on ollut katsojan vinkkelistä horjuva. Päätuomari joutuu turvautumaan linjatuomareihin, joista monet ovat korkeintaan 10-vuotiaita. Pelaajat pyrkivät protestoimaan kokemiaan selviä virheitä, mutta turhaan. Kisaturistin silmin nähtiin eilen eräpallotuomio, jossa linjalla istunut miehenalku näki toisin kuin pelaaja ja katsoja. Seurauksena suomalaisittain väärä erätappio ja kolmieräinen peli - onneksi suomalaisvoitoksi.

Tunnelma hallissa on lämmin ja kannustava. Elokuun alun suorastaan hiostavasta lämmöstä pääsevät nauttimaan turistit ja joutuvat kärsimään pelaajat. Tuomarit sallivat ylimääräisiä pyyhetaukoja, mutta pitkän ottelun rasitus näkyy kovimmistakin pelaajista.

Pääosin kanssapelaajista koostuva yleisö jaksaa elää mukana ja sen nestehuoltoa helpottaa aulan juomapiste. Desibelitaso nousee iltaa kohden. Suomalaisryhmä käyttää tätä turnausta varten perustettua whatsapp-ryhmää välittämään kannustuksia ja parhaista ruoka- ja bilepaikoista kertomiseen. Koronan pitkän varjon väistyminen näkyy iloisesta yhdessä kokemisen nautinnosta. Maskit ovat hävinneet muualta paitsi Lufthansan lennoilta - onnistuivat muuten kadottamaan yhden pienen suomalaisryhmän matkatavarat tullessa - löysivät toki viipeellä perille.

Hallin aulan miehittävät asu-, väline- ja tarvikekauppiaat. Alennusrekeistä voi vanhojakin paita malleja etsivä löytöjä. Ruokahuolto hallissa on vallan vaatimatonta. Ei yhtään ravintolaa ja pari lämmintä (lämmitettyä?) murkinaa tarjoavaa pistettä ankein penkein ja pöydin.

Mitalipelit käydään perjantaina ja lauantaina. Tänään ratkeaa montako suomalaista niissä nähdään.

Teksti ja kuvat Seppo Junnila